torstai 1. lokakuuta 2015

Rasismia vaiko ei kuitenkaan

On tullut aika kirjoittaa välillä vähän muusta kuin urheilusta, harjoittelusta, matkustelusta tai elämästä etelän auringossa Ei niin, ettenkö niistä taas tulevaisuudessa, jopa ihan lähisellaisessa kirjoittaisi mutta ehkä vähän uudella tavalla ja enemmän omista lähtökohdista kuin ennen ja ehkä vähän erilaisin silmin maailmaa tarkastelleena kuin aiemmin. Urheilusta itseasiassa jo vähän aloittelinkin ja vastaanotto ainakin lukijoiden määrästä päätellen on ollut ihan kiitettävä. Lisäksi olen jo jakanut muutamia harjoitusvideoita sekä YouTubessa että Googlen sivullani. Jotta olisi helpompi päättää mistä tulen kirjoittamaan ja mitä jakamaan, toivon saavani entistä enemmän palautetta. Mutta nyt asiaan.

En ole koskaan ollut tai en ainakaan myönnä olleeni rasisti. Olen tuntenut matkan varrella neekereitä ja kutsunut heitä oman nimensä lisäksi myös neekereiksi niinkuin he ovat itsekin tehneet. Samoin olen tuntenut vuosien varrella useita eri tavoilla sukupuolisesti suuntautuneita, eikä se ole ollut minulle mikään ongelma vaan rikkaus. Toki olen monta kertaa joutunut selittelemään sanomisiani ja mielipiteitäni nuorille innokkaille, esityisesti nuorille naisille, joiden mielestä olen, jos en muuta niin ikäni takia ainakin suvaitsematon. Itse en tuota myönnä sillä olen myös  tuossa läheisen kaupungin, nykyisen kotikaupunkini kaduilla tottunut näkemään maahanmuuttajia, pakolaisia tai mikä heidän tänne muuttamisensa syy sitten ikinä onkaan ollut. Ensimmäiset tummat pojat joskus vuosikymmeniä sitten olivat amerikkalaisia koripalloilijoita, jotka saavuttivat silloin jakamattoman suosion ainakin paikallisten nuorten ja vähän vanhempienkin naisten keskuudessa mutta kyllä me jossain määrin urheilulliset miehetkin heidän toimintaansa aika tarkkaan seurasimme. Vaikuttimet eivät kuitenkaan olleet ihan samat mutta kuitenkin.

Minua ei kauheasti liikuttanut edes tuossa kesän aikana alkanut keskustelu siitä että meille on tulossa pakolaisia tai turvapaikanhakijoita, mitä kukakin sitten lieneekään, vaan ajattelin monien muiden tavoin että jos sieltä nyt joku tänne asti viitsii ja haluaa tulla niin onhan meillä tilaa tässä avarassa maassamme. Eivät he myöskään tulisi minua mitenkään häiritsemään eivätkä ottamaan minulta mitään pois. Eivätkä ole ainakaan tähän mennessä myöskään niin tehneet. Enemmän minua häiritsi jo heti tuon muuton alkuvaiheessa alkanut suomalaisten keskinäinen kina. Kina siitä saako tänne tulla vai eikö saa ja se minua suuresti ihmetytti ja ärsytti, jossain vaiheessa jopa suorastaan suututti, että kansa alkoi jakautua kahtia. Asetelma oli se että jos et ole samaa mieltä kuin minä, olet huono ihminen ja toisinpäin. En minä vieläkään oikein osaa sanoa kumpi puoli on missäkin vaiheessa ollut oikeassa, kumpi väärässä.

Sitten vaan syksyn edetessä alkoi käydä niin että meille alkoi virrata laumoittain nuoria miehiä Irakista. Ei Syyriasta, mistä kaiken informaation mukaan piti tulla perheitä, naisia ja lapsia pakoon sotaa kotimaassaan. Se mikä minua ja useimpia muitakin ihmetytti, oli että he tulivat pääasiassa tai oikeastaan vain Tornion kautta. Sitä en ymmärrä, koska jos minä tulisin tai kun tulen Suomeen muuten kuin lentäen, tulen laivalla joko Saksasta tai Ruotsista. En minä ota taksia Tukholmasta ja aja sillä Haaparantaan. Ei minulla ole siihen varaa.

Jos meillä olisi sellainen tilanne tässä kotimaassamme, että täältä olisi pakko lähteä johonkin turvaan ja jos sitten raavaat miehetkin päättäisivät niin tehdä, en minä enkä usko että moni muukaan alkaisi ensimmäiseksi valittaa vaatimattomista asuinolosuhteista keskuksissa joihin meidät majoitettaisiin. En usko että me siinä tilanteessa kovin helposti menisimme näkälakkoonkaan jos emme saisi syödäksemme niitä kotoisia lihapullia ja perunaa joihin olemme tottuneet. Kyllä minä ihan vapaaehtoisillakin ulkomaanmatkoilla olen monta kertaa joutunut syömään ruokaa, joka ei ole maistunut aivan sellaiselta mihin olen kotona tottunut. Tai ei minua kukaan ole pakottanut mutta olen syönyt kuitenkin ja oppinut siinä samassa nauttimaan ulkomaisesta makujen maailmasta.

Pikkaisen ihmettelen tätä menoa mutta siitä huolimatta se siitä rasismista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti