Yhteistyöstä ja sen puutteesta

Olinpa pitkästä aikaa viime viikonloppuna Urheiluliiton nuorille urheilijoille järjestämällä alueleirillä. Olen ollut noilla leireillä aikaisemminkin sekä henkilökohtaisena valmentajana että kouluttajana. Nyt nuo kouluttajan tehtävät ovat muutaman vuoden olleet taakse jäänyttä elämää. Viikonloppu oli monellakin tavalla mielenkiintoinen. Sain useita uusia tuttavuuksia, jos toki vanhojakin oli paikalla. Pääsinpä muistelemaan menneitä parin veteraanivalmentajan kanssa valmenntajaurani alkutaipaleelta. Muisteltiin vanhoja aikoja ja selviteltiin nuorien nykyurheilijoiden tapaa harjoitella ja viedä uraansa eteenpäin. Taas kerran oli havaittavissa suurta kehittymisen halua ja tekemisen iloa. Vaikka osaamisen ja tekemisen tasoissa oli suuria eroja, jäi urheilijoista taas kerran positiivinen kuva ja iloinen mieli. Itse olin paikalla kahden eri lajin urheilijan kanssa ja tästä johtuen oma kokemukseni leiristä jäi vähän sekavaksi eri ryhmien välisen surffailun takia. Koulutuksen taso kuitenkin kummassakin ryhmässä oli mielestäni vähintäänkin hyvä. Ainoastaan valmentajien pikkaisen puutteellinen osallistuminen jäi minua vaivaamaan, eikä kaikilla ollut edes syynä minunlaiseni kahden ryhmän ongelma.

Ei nii paljoa hyvää, ettei olisi jotain huonoakin. Tai oikeastaan vähän ihmeteltävää. Minulla oli omien leiriläisteni lisäksi lauantaina paikalla, leirin johtajan suostumuksella, kaksi muutakin urheilijaani. Molemmat jo vähän kokeneempia. Me yritimme tehdä harjoituksemme muita häiritsemättä mutta jouduimme toki välillä samoille paikoille leiriläisten kanssa ja aiheutimme heti pientä kitkaa ja ilmeisesti pahaa mieltä parinkin kouluttajan mieliin. Olisi voinut kuvitella että he olisivat halunneet hyödyntää joissakin asioissa leiriläisiä taitavampien urheilijoiden läsnäolon, mutta yllättäen he suhtautuivatkin meihin erittäin torjuvasti. No me tietysti kuokkavieraina siirryimme sivummalle ja jatkoimme puuhasteluamme poissaolevan näköisinä. Ise olisin toiminut kouluttajana toisin ja olen toiminutkin. Valitettavasti tässä kohdin syntyi myös sikäli vähän kiusallinen tilanne että eräät ryhmien valmentajat seurasivat tarkemmin meidän tekemisiämme kuin omaa ryhmäänsä. Kaikesta huolimatta tulen tulevaisuudessakin käyttämään hyväksi kaikki mahdollisuudet harjoitteluun hyvissä olosuhteissa myös tällaisten leirien yhteydessä. Tai tosiasiassa urheilijoitteni hyväksi.

Miten tuo liittyykään otsikkoon yhteistyöstä ja sen puutteesta? Vaikkapa siten, että minulla on urheilija, joka koko syksyn on odottanut silmät kiiluen niitä harjoituksia joissa hän saa harjoitella yhdessä häntä paremman ja kokeneemman urheilijan kanssa. Hän odottaa saavansa yhteisistä harjoituksista apua niin osaamiseen kuin tehoihin, pienestä kilpailusta puhumattakaan. Tai että tuo kokeneempi on lähes viikottain valmis istumaan autossa tunteja päästäkseen näkemään nuoremman paremmin osaamia harjoitteita. Toki siinä samalla pääsee myös näkemään valmentajaa ja parantamaan osaamistaan. Lisäksi nämä molemmat ovat jatkuvasti tekemisissä myös toisen valmentajan kanssa, kumpikin tahoillaan. Minä taas olen näiden kanssa yhteyksissä aina kun se vaan on mahdollista ja tästä jo seuraakin aikamoinen yhteistyökuvio ja tietopankki. Kun tähän vielä liittyy se, että kahdella muullakin valmennettavallani on päivittäisharjoittelua seuraamassa yhteistyövalmentaja minun poissaollessani, voitaneen jo puhua kohtalaisesta verkostosta.

Tänä syksynä on paljon puhuttu liiton organisatiouudistuksesta, henkilövalinnoista ja erityisesti rahasta ja sen puutteesta. Välillä on tuntunut että se on, jos ei nyt lamauttanut toimintaa, ainakin vienyt intoa monelta sellaiseltakin jonka päivittäistoimintaa se ei ollenkaan koske. Meidän ryhmäämme ei tämä keskustelu ole vaikuttanut mitenkään. Me teemme työtä uudessa kokoonpanossa, jos mahdollista entistäkin suuremmalla motivaatiotasolla ja kovilla tavoitteilla. Kun tähän vielä liittyvät edellä kertomani yhteistyökuviot ja niiden mukanaan tuomat mielipiteet ja valmennuksen vivahteet, ei tulevaisuuteen voi suhtautua kuin vähintäänkin luottavaisesti.