keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Tikusta asiaa

Nettiyhteyteni sanoi eilen itsensä irti. Tikkuni on elokuun alusta kiikkunut reitittimen kyljessä ja taloutemme kolme tietokonetta ovat olleet erinomaisen hyvässä yhteydessä verkkoon. Eilen sitten tuo pieni laatikko oli päättänyt sanoa sopimuksemme irti ja lukinnut myös tikussa olleen kortin. Puhelimen kortilla sain kuitenkin yhteyden kun iskin tikun suoraan läppäriini ja operaattorin asiakaspavelusta todettiin puolen tunnin odottelun jälkeen, että reititin vaikuttaa olevan rikki ja sain kehotuksen viedä sen heidän liikkeeseensä huoltoon lähetettäväksi ja sieltä saisin myös uuden kortin. Eipa muuta kuin tänä aamuna autoon ja liikkeeseen, josta jo aikaisempien kokemusten perusteella tiesin tällaisessa tapauksessa saavani hyvinkin nuivaa kohtelua. Vastaanotto oli juuri sellainen kuin odotin. Ensimmäiseksi kysyivät, mitä olin laitteelle tehnyt. Kun kerroin, etten yhtikäs mitään, oli vastaus että sitten joku muu on tehnyt. No eipä ollut, kun kukaan ei minun kahden käyttökertani välillä ollut käynyt koko huushollissa. Vastaus oli, että sitten joku muu. Kukahan se olisi voinut olla? Kun seuraavaksi kysyttiin henkilötunnusta, alkoi mielessäni myllertää. Ainahan nykyään ja lähes kaikkialla kysytään tuota tunnusta ja me yleensä mitään miettimättä luettelemme numerot. Se kai kuuluu asiaan, vai kuuluuko? Onhan tuo tunnus, jonka avulla nykyisessä sähköisessä asianhoidossa pääsee lähes kaikkialle missä meidän henkilökohtaisia tietojamme on kirjattuna. Jäin ihan vakavissani miettimään, eikö tuollaisessa operaattorin pisteessä, jossa voitaisiin operoida ja tunnistaa asiakas vaikka puhelinnumeron tai tuon nettikortin numeron avulla ilman että henkilötunnusta pitää kertoa asiakaspalvelijalle, joka jo seuraavana päivänä saattaa olla töissä aivan muualla ja halutessaan voi kerätä näitä tietoja vaikka kuinka paljon tuleviin tarpeisiinsa. Tai voitaisiin kai heidän tiedostoihinsa kirjautuminen hoitaa niinkin, että minä itse muiden näkemättä antaisin tarvittavat tunnukset heidän koneelleen. En ollenkaan väitä, enkä edes halua uskoa, että joku edellä kuvailemani tyyppi olisi eilen tunkeutunut koneelleni ja tehnyt siellä tuhojaan. Miksi olisi? Minua vain jäi vaivaamaan tuo asiakaspalvelijan kommentti, sitten joku muu. Tuosta kommentista voisi äkkiseltään päätellä, että se voisi olla mahdollista. Olenhan minä ollut useampaan otteeseen mukana kun joku asiantuntija on luvallani ottanut etäyhteyden koneeseeni ja korjannut olemassa olevia, minulle liian vaikeita ongelmia. Miksei tämä siis voisi olla mahdollista ilman lupaanikin. Uskon toki, että takuuhuoltoon lähetetystä reitittimestäni löytyy järkeenkäyvä vika ja parin viikon kuluttua kaikki on taas kunnossa. Tuo pari viikkoa on kuitenkin se aika, jona me siirtelemme tikkua koneesta toiseen eri ihmisten erilaisten tarpeiden mukaan, koska eipä ollut operaattorilla tarjota korvaavaa laitetta takuuhuollossa olevan tilalle. Kyllä me tuon pari viikkoa selviämme, mutta minua kyllä jäi pikkaisen, tai eipä niin pikkaisenkaan vaivaamaan tuo henkilötunnuksen hulvaton kyseleminen milloin missäkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti