Meillä salolaisilla on ilo pitkin talvea ollut seurata kahden palloilujoukkueen voitokasta marssia kohti kahden sisäpalloilun pääsarjan voittoa. Vilpas Wikings on hallinnut miesten korisliigaa suvereeniin tapaan ja voittanut kaikki kotiotteluna ja hävinnyt vieraissakin vain hyvin harvoin. Naisten lentisliigaa on hallinnut LP Viesti. Ei ehkä ihan yhtä ylivoimaisesti, mutta ilman kotitappioita sekin. Molemmilla joukkueilla on matkan varrella ollut jonkin verran loukkantumisia mutta niin on kai ollut vastustajillakin. Viesti pääsi käsittääkseni pudotuspeleihin lähes parhaalla kokoonpanollaan, joskin pari pelaajaa lienee jossain määrin toipilaita. Vilpas joutui lähtemään pudotuspeleihin ilman maestro Rannikkoa mutta totuuden nimessä pitää sanoa että ei hänen poissaolonsa runkosarjan otteluissakaan merkinnyt kovin suurta heikennystä joukkueelle. Päinvastoin se antoi mahdollisuuden peluuttaa ja kokeilla erilaisia kokoonpanoja kentällä. Varsinkin kotiotteluissa oli yleensä suurimpana mielenkiinnon kohteena, ylittyykö sadan pisteen raja. Useasti se ylittyi. Molemmat joukkueet saivat runkosarjan voittajina kotiedun pudotuspelien kaikille kierroksille.
Mitenkäs sitten kävikään? Viesti selvitti tiensä odotetusti loppuotteluihin ja hoiti siinäkin ensimmäisen ottelun voitokkaasti. Eilen alkoi ja tänään jatkui salolaisen kotiedun via dolorosa kun Kotkasta tuli runkosarjan kahdeksas KTP ja näytti kotijoukkueelle, jos ei nyt ihan niitä kuuluisia närhen munia, niin kuitenkin sen että kotonakin voi hävitä ja vei niukan voiton mukanaan ja otti itselleen sen kuuluisan kotiedun. Tänään oli Viestin mahdollisuus hyödyntää kotietunsa ja tavallaan mitätöidä Hämeenlinnassa kärsitty tappio, mutta kuinka kävikään. Ylivoimaisen alun jälkeen alkoi vastustaja viedä peliä ja lopussa alkoi virheitä tulla jokaiselle salolaispelaajalle. Myös niille, jotka olivat lähes koko pelin pitäneet peliä tasaisena. Yhtäkkiä oltiin tilanteessa, että tässäkin sarjassa on kotietu menetetty. Toki tilanne voidaan korjata seuraavassa pelissä Hämeenlinnassa, koska silloin on kotijoukkueella edessään voittamisen vaikeus. Molemmat joukkueethan ovat tottuneet pelaamaan vuosien varrella näitä finaalisarjoja ja voittaneet sekä kotona että vieraissa. Hyvin usein jopa toisiaan vastaan.
Vilppaan kohdalla ollaan myös tilanteessa, että on pakko voittaa vieraissa. Sehän ei ole ollenkaan mahdotonta kun mietitään runkosarjaa, jossa myös vierasotteluja voitettiin välillä hyvinkin helposti. Silloin ei vaan suurimmalta osaltaan ollut pakko voittaa. Nyt on, tai kesäloma alkaa aivan liian aikaisin ja täysin yllättäen. Tiedän valmentajan näkökulmasta että voittaminen on keskimäärin paljon mukavampaa urheilijalle kuin häviäminen. Voittaminen paineettomassa tilassa on myös yleensä kohtuullisen helppoa. Tuloslajeissa myös kovan tuloksen tekeminen on monille urheilijoille paljon helpompaa paineettomassa kilpailussa kuin silloin kun on pelissä mestaruus tai muuten arvostetun kilpailun voitto. Monet jopa tekevät harjoituksissa kovempa tuloksia kuin kilpailuissa. Toivottavasti ei Vilpas ole tottunut voittamaan liian helppoja pelejä niin että joukkue uskoo olevansa lähes voittamaton myös näissä tärkeissä peleissä.
Uskon ja toivon että molemmat joukkueet selviävät tämän hetken ongelmistaan ja kasvavat takaisin voittajajoukkueiksi. Viestihän sitä on ollut jo vuosia ja sieltä kyllä löytyy kokemusta voittamisesta niin pelaajilta kuin valmennuksestakin. Vilppaaltakin tuota kokemusta löytyy varsinkin pelaajilta ja saihan valmentajakin viime vuonna hyvää oppia siitä miten finaalisarja voidaan hävitä yhteen koriin loppusummerin soidessa. Eli muuta ei ole vielä menetetty kuin kaksi kotietua ja ne on kyllä mahdollista kääntää seuraavassa pelissä. Eiköhän meillä Salossa tänäkin vuonna juhlita ainakin yhtä Suomen mestaruutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti