Aika mielenkiintoinen päivä ja itseasiassa vähän päivää pitempikin jakso täällä Benidormissa alkaa olla hampaiden pesua vaille valmis. Harjoittelu on tänään ja kaikkina näinä päivinä sujunut erinomaisesti. Valmentaja voi olla tyytyväinen urheilijansa tekemisiin, urheilijan mielipiteestä valmentajan tekemisiin ei koskaan voi olla ihan yhtä varma.Ainoa murhe tai ainakin pikkaisen harmillinen asia on viime päivinä ollut sää,
joka ei ole meitä suosinut niin kuin olisimme halunneet. Olemme toki saaneet nauttia pahimmillaan suurinpiirtein suomalaisen kesän lämpötiloista sadekuuroineen mutta emme sellaisesta hellivästä lämmöstä mitä täältä tulimme hakemaan. Vai tulimmeko viime vuoden kokemusten perusteella. Toki totuuden nimessä pitää sanoa että vuosi sitten Tarragonassa kelit olivat paremmat kuin ovat nyt täällä mutta olihan sielläkin epävakaisia jaksoja jolloin harjoituksia jouduttiin pikkaisen soveltamaan. Toki tämänpäiväinen harjoitus tehtiin erinomaisissa olosuhteissa joskaan ei missään helteisessä auringon paisteessa.
Kun loppupäiväksi jäi sitten aikaa ruhtinaallisesti, vietin sitä usealla eri tavalla. Aika pitkään vietin aikaani rantakuppilassa keskustellen itseni kanssa urheilijan kehittymisen filosofiasta. Se on aina ollut yksi mieliaiheistani mutta erikoisen mielenkiintoiseksi se on tullut nyt kun urheilijani on tullut siihen ikään kun kehittymisen eteen joudutaan ihan tosissaan tekemään töitä ja tekemään todellisia valintoja omassa elämässä. Tuo työn tekeminen on tietysti se, johon minulla on mahdollisuus vaikuttaa mutta nuo muut elämän valinnat kuuluvat alueeseen, joka menee minun vaikutusvaltani ulkopuolelle. Toki voin tehdä hyviä ehdotuksia mutta päätöksentekoon en oikeastaan voi enkä kai loppupeleissä haluakaan vaikuttaa. Jokainen meistä kai kuitenkin on oman elämänsä herra joka valinnat tekee. Totuuden nimessä pitää sanoa että tällä kerralla kuitenkin mietin asiaa enemmän urheilulliselta, eli siltä kannalta, johon minulla on mahdollisuus ja johon minun odotetaan vaikuttavan. Tämä siksi, että tämä leiri niinkuin koko talvinen harjoittelu hallikauden kilpailuineen on antanut ennusmerkkejä siitä että jotain entistä parempaa saattaa olla odotettavissa. Mutta niinhän se on urheilussa aina että tuntuu paremmalta kuin koskaan ennen, etkä kuitenkaan voi koskaan tietää mitä tuleman pitää. Kaikenkaikkiaan tällaisten pitkien leirien suuri ansio piilee siinä, että ne antavat mahdollisuuden pohtia ja tehdä asioita, jotka kotioloissa eivät vaan jostain syystä tule mieleen, tai ainakaan ympäristö niiden pohtimiseen ei ole yhtä innostava. Ja että totuus ei kenellekään hämärtyisi, kaiken tämän miettimiseen tarvittiin vain yksi euron Mahou.
Seuraava päivään mahtuva aktiviteetti oli somessa täysin vieraan henkilön kanssa käyty keskustelu Venäjän uhasta Suomelle ja Naton tarpeellisuudesta. En yleensä mielelläni osallistu tällaisiin keskusteluihin ehkä siitä syystä että aikoinaan kunnalispolitiikassa ollessani totesin sen minulle täysin sopimattomaksi ja kiinnostamattomaksi elämänalueeksi. En todellakaan osaa sanoa minkälaisen uhan Venäjä meille tällä hetkellä asettaa. Varmaan kukaan muukaan ei sitä osaa sanoa, mutta en todellakaan voi ymmärtää sitä asennetta että me emme voi mitenkään tulla toimeen ilman ulkopuolista apua. Ei kai tilanne kuitenkaan niin paha voi olla, vaikka meidän viimeaikaiset johtajamme ovat niin ajoittain antaneet ymmärtääkin. Jos näin on, kai he sitten suuressa viisaudessaan olisivat asialle myös jotain tehneet, jos olisivat osanneet.
Kun nämä mietteet ja keskustelut olin saanut kunniakkaasti päätökseen seurasi varsinainen illan clou. Ensin biljardi naapuribaarissa urheilijan kanssa. Turpiin tuli niin että paukkui. Toki siinä oli itsellänikin osuutta kun panin pussiin niin maukkaasti pussin suulla olleen väärän värisen pallon. Pussitus toki oli hieno mutta... Seuraava nöyryytys tuli kotiin palattua yatsissa niinkuin viimeaikoina on ollut tapana. Ei mitään mahdollisuuksia. Toivottavasti kuitenkin kaikki tämä omalta osaltaan vaikuttaa kohottavasti neidin itseluottamukseen ja uskoon tulevista tuloksista. Jos näin on, otan miellläni vastaan kaikki häviöt. Jopa suoranaiset nöyryytykset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti