Kolmeviikkoinen leiri täällä Espanjan Benidormissa alkaa olla viimeistä viikonloppuaan vaille valmis. Harjoittelu on sujunut erinomaisesti suunnitelmien mukaan vaikka kelit eivät olekaan meitä hellineet aivan niin kuin olimme odottaneet ja niinkuin olisi ollut mahdollista. Tosin kaikki harjoitukset on tehty juuri niinkuin oli suunniteltu suurinpiirtein Suomen kesää vastaavissa tai välillä pikkaisen viileämmissä keleissä. Sade ei kuitenkaan onneksi ole vieraillut treeneissämme pientä tihkua lukuunottamatta kertaakaan. Olemme siis päässeet tekemään omaa hallikauden jälkeistä perusharjoitteluamme kotimaahan verrattuna varsin mukavasti ja asunto maisemineen on suorastaan loistava. Tai siis asunto lähinnä normaali mutta sijainti kaupungin rantamaisemineen suorastaan henkeä salpaava. Harjoituskenttähän on jo vuosien varrelta tuttu Alfas De Piin mondo, johon sisäänpääsy on ilmaista ja kaikki välineet pikkaisen vajavainen punttisali mukaanlukien, ovat vapaasti käytettävissä.
Oman harjoittelun oheen ovat oman mielenkiintonsa tuoneet ryhmä venäläisiä korkeushyppääjiä omalla peruskuntokauden leirillään. Eikä ihan mikä tahansa ryhmä Tarkemman tutkistelun jälkeen selvisi että ryhmän valmentajana toimii Klugin niminen entinen korkeushyppääjä, joka on voittanut kultaa Sydneyn olympialaisissa. Ja urheilijoina muuan Ivan Ukhov ja Svetlana Shkolina, joka on maailmanmestari Moskovasta ja pronssimitalisti Lontoon olympialaisista ja Ukhovin meriitithän tuntee jokainen, joka edes pikkaisen seuraa yleisurheilua. Parin viime päivän perusteella tuntuu että Shkolina on juuri nyt jostain syystä sairastuvalla tai ei vaan ole osunut muiden mukana saman aikaan meidän kanssamme kentälle. Joukon täydentää muutama meille tuntemattomaksi jäänyt kohtalaisen kovan oloinen hyppääjä, joista heistäkin näkyy osa kuluneiden kahden viikon aikana poistuneen telakalle huollettaviksi.
Enpä yhtään ihmettele että tuota poistumaa on jonkin verran tullut kun tämän päiväiseen aamuharjoitukseen sisältyi jo parin kilometrin lämmittelyjuoksun lisäksi noin pari tuhatta osaharjoitetta ja muutama kymmen sadan metrin vetoja. Siis todella pari tuhatta. Alkuverryttelyn he tekevät jostain syystä mondolla niin että suorat juostaan reippaasti ja kaarteet hissutellen. Sen jälkeen siirrytään nurmelle, jossa toinen pitkä sivu tehdään osaharjoitteita ja toinen sivu juostaan melko reippaasti ja tätä jatkuu usean kierroksen ajan. Sarjojen välillä käydään kentän päädyssä tekemässä epämääräinen määrä vartaloliikkeitä ja kuntopallon heittelyä. Ja sitten taas uudelle kierrokselle. Iltapäivällä sitten homma jatkui samalla systeemillä mutta osarit oli muutettu kinkoiksi ja loikiksi joita kertyi hyvinkin tuollaiset viisisataa ja toinen sivu tietysti juosten. Mukana oleva hieman nuorempi naishyppääjä sai vielä palkinnoksi yhden ylimääräisen kierroksen kun erehtyi lepäämään polvillaan viimeisen loikkajakson päätteeksi. Eikä tämä kai kenellekään olisi mikään ylipääsemätön harjoitus mutta kun ainakin tuo aamupäiväosio on toistunut joka päivä kun me olemme olleet paikalla samaan aikaan täysin samanlaisena.
Mitä me tästä kaikesta sitten olemme oppineet. Ainakin sen että ajatukseni erittäin kovasta harjoittelusta myös tässä lajissa on oikea,jos halutaan päästä maailman huipulle. Toisaalta myös Viivi tuntuu saaneen omaan harjoitteluunsa uusia vaikutteita ainakin sikäli että viime päivinä hän on toistuvasti pystynyt voittamaan itsensä. Omaa harjoittelua emme ole mitenkään muuttaneet mutta tiettyjä vaikutteita tulevaan on todellakin saatu. Olenhan minä ennenkin ollut näkemässä maailman huippujen harjoittelua mutta en itseasiassa koskaan ennen juuri peruskuntokaudella. Siksi tämä hurja meno on pikkaisen yllättänyt. Aika näyttää mitä nämä kokemukset poikivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti