On kulunut runsaasti aikaa siitä kun viimeksi päivitin tätä blogiani. Liian runsaasti Äsken kun pitkästä aikaa selasin blogin tilastoja, huomasin että lukijoita olisi ollut uusillekin teksteille ja niiden puutteessa on selailtu vanhoja. Kiitos siitä. Tähän vaikenemiseeni syynä lienee vietetty aika täällä kotimaassa ja elämän kulkeminen vanhoja tuttuja ratojaan. Saattaa tuntua että viime talven Espanjassa vietetyt kuukaudet toivat elämään jotain sellaista että tämä kotimainen harmaa talvisää saa mielen perusteellisesti tylsistymään. Tämä ei kylläkään pidä paikkaansa, koska täällähän ovat ne vuosien varrella tutuiksi tulleet rutiinit ja päivittäiset tekemiset ja ympärillä pyörivät ihmiset. Toki entisestään selvemmäksi on käynyt se, että pitkä talvi espanjalaisessa ympäristössä vahvisti suuresti jo aiemminkin kokemaani käsitystä eteläeurooppalaisten positiivisemmasta suhtautumisesta kaikkeen ympärillään tapahtuneeseen. Tuo asenteiden erilaisuus ei vielä keväällä kotiin paluun jälkeen, eikä tietysti vielä kesälläkään tullut aivan niin voimakkaana esiin kuin syksyllä ja nyt talvella. Juuri nyt kun kuuntelee ihmisiä, selailee lehtiä tai liikkuu somen ihmeellisessä maailmassa, tuntuu välillä että meillä kaikki asiat ovat huonosti. Ikäänkuin odottelemassa lopullista tuhoa.
Maan hallitus karkuun lähteneine ministereineen, ihmisten lisääntyvä eriarvoisuus ja työttömyys, huono lumeton ja lämmin talvi etelässä ja suuret lumimasssat pohjoisempana, Ukrainan kriisi ja sen mukanaan tuoma venäjäkammo ja monet muut toistaan tärkeämmät ja vaikeammat asiat. Onneksi sentään esiin putkahti vieläkin tärkeämpi asia, joka sai meidät suomalaiset täydellisesti pois tolaltaan. Kun joku jossain uskaltaa ehdottaa keskioluen siirtämistä takaisin Alkoon tai sen laimentamista, ollaan tekemisissä sen luokan asian kanssa että se saa kaikki muut ongelmat ja vaikeudet unohtumaan ja kansa löytää yhtenäisyyden ikään, sukupuoleen tai varallisuuteen katsomatta. Uskontokin tähän asiaan on voimakkaasti sekoitettu mutta kai enemmän yhtenäisyyttä rikkovana. Nyt kun tuo asia lienee tältä erää loppuun käsitelty, voidaan taas siirtyä normaaliin päiväjärjestykseen ja hetken rauhoittumisen jälkeen taas uppoutua normaaleihin arkipäivän ongelmiin.
Urheilussa taitavat tämän talven suurimmat menestykset tähän asti tulla....niin mistä? Hiihto ja mäkihyppy eivät ennen reilun viikon kuluttua alkavia MM-kisoja ole muutamaa hailakkaa välähdystä lukuunottamatta antaneet yhtään mitään. Mäkihyppy vieläkin vähemmän. Kiira Korpi väläytti mutta sairastui. Ikävä kyllä sellaista sattuu ja se vaikuttaa ensi talvenkin osallistumisoikeuteen suomalaisten osalta. Alppihiihdon MM-kisoissa on kaksi suomalaista 20 parhaan joukossa suurpujottelun ensimmäisen kierroksen jälkeen. Toivottavasti kisan jälkeenkin. Tuo toinen kierros alkaa aivan kohta. Yleisurheilussa ovat pääsääntöisesti nuoret naiset tehneet kovaa jälkeä heti hallikauden alussa. Ei kilpailua ettei Suomen ennätystä on ollut tahti, eikä juniorien maailmantilastojakaan ole kauheasti kunnioitettu. Tämä siitä huolimatta että varsinkin somessa on paljon kirjoitettu ja otettu kantaa naisurheilijoiden ulkonäköpaineisiin. Ei välttämättä niiden, jotka ovat menestyneet, vaan niiden jotka sitä eivät juuri nyt ole tehneet. Samaisessa somessa on varsinnkin valmentajapalstoilla jaksettu vääntää kyllästymiseen asti valmentajien huonoista työolosuhteista ja tietysti olemattomista palkoista ja aivan viime aikoina ovat urheilijat sekaantuneet keskusteluun vertailemalla ansioitaan jopa junioripalloilijoiden saamiin palkkioihin.
Tässä muutamia huomioita talven varrelta ja näistä olisi varmasti paljonkin kirjoiteltavaa tulevina aikoina mutta minäpä leikinkin kokoomusministeriä ja pyyhin Suomen loskat kengistäni, pakkaan laukkuni ja häivyn kolmen viikon kuluttua viettämään kevättä etelän lämpöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti