Voittamisen sietämätön vaikeus

Meillä salolaisilla on ilo pitkin talvea ollut seurata kahden palloilujoukkueen voitokasta marssia kohti kahden sisäpalloilun pääsarjan voittoa. Vilpas Wikings on hallinnut miesten korisliigaa suvereeniin tapaan ja voittanut kaikki kotiotteluna ja hävinnyt vieraissakin vain hyvin harvoin. Naisten lentisliigaa on hallinnut LP Viesti. Ei ehkä ihan yhtä ylivoimaisesti, mutta ilman kotitappioita sekin. Molemmilla joukkueilla on matkan varrella ollut jonkin verran loukkantumisia mutta niin on kai ollut vastustajillakin. Viesti pääsi käsittääkseni pudotuspeleihin lähes parhaalla kokoonpanollaan, joskin pari pelaajaa lienee jossain määrin toipilaita. Vilpas joutui lähtemään pudotuspeleihin ilman maestro Rannikkoa mutta totuuden nimessä pitää sanoa että ei hänen poissaolonsa runkosarjan otteluissakaan merkinnyt kovin suurta heikennystä joukkueelle. Päinvastoin se antoi mahdollisuuden peluuttaa ja kokeilla erilaisia kokoonpanoja kentällä.  Varsinkin kotiotteluissa oli yleensä suurimpana mielenkiinnon kohteena, ylittyykö sadan pisteen raja. Useasti se ylittyi. Molemmat joukkueet saivat runkosarjan voittajina kotiedun pudotuspelien kaikille kierroksille.

Mitenkäs sitten kävikään? Viesti selvitti tiensä odotetusti loppuotteluihin ja hoiti siinäkin ensimmäisen ottelun voitokkaasti. Eilen alkoi ja tänään jatkui salolaisen kotiedun via dolorosa kun Kotkasta tuli runkosarjan kahdeksas KTP ja näytti kotijoukkueelle, jos ei nyt ihan niitä kuuluisia närhen munia, niin kuitenkin sen että kotonakin voi hävitä ja vei niukan voiton mukanaan ja otti itselleen sen kuuluisan kotiedun. Tänään oli Viestin mahdollisuus hyödyntää kotietunsa ja tavallaan mitätöidä Hämeenlinnassa kärsitty tappio, mutta kuinka kävikään. Ylivoimaisen alun jälkeen alkoi vastustaja viedä peliä ja lopussa alkoi virheitä tulla jokaiselle salolaispelaajalle. Myös niille, jotka olivat lähes koko pelin pitäneet peliä tasaisena.  Yhtäkkiä oltiin tilanteessa, että tässäkin sarjassa on kotietu menetetty. Toki tilanne voidaan korjata seuraavassa pelissä Hämeenlinnassa, koska silloin on kotijoukkueella edessään voittamisen vaikeus. Molemmat joukkueethan ovat tottuneet pelaamaan vuosien varrella näitä finaalisarjoja ja voittaneet sekä kotona että vieraissa. Hyvin usein jopa toisiaan vastaan.

Vilppaan kohdalla ollaan myös tilanteessa, että on pakko voittaa vieraissa. Sehän ei ole ollenkaan mahdotonta kun mietitään runkosarjaa, jossa myös vierasotteluja voitettiin välillä hyvinkin helposti. Silloin ei vaan suurimmalta osaltaan ollut pakko voittaa. Nyt on, tai kesäloma alkaa aivan liian aikaisin ja täysin yllättäen. Tiedän valmentajan näkökulmasta että voittaminen on keskimäärin paljon mukavampaa urheilijalle kuin häviäminen. Voittaminen paineettomassa tilassa on myös yleensä kohtuullisen helppoa. Tuloslajeissa myös kovan tuloksen tekeminen on monille urheilijoille paljon helpompaa paineettomassa kilpailussa kuin silloin kun on pelissä mestaruus tai muuten arvostetun kilpailun voitto. Monet jopa tekevät harjoituksissa kovempa tuloksia kuin kilpailuissa. Toivottavasti ei Vilpas ole tottunut voittamaan liian helppoja pelejä niin että joukkue uskoo olevansa lähes voittamaton myös näissä tärkeissä peleissä.

Uskon ja toivon että molemmat joukkueet selviävät tämän hetken ongelmistaan ja kasvavat takaisin voittajajoukkueiksi. Viestihän sitä on ollut jo vuosia ja sieltä kyllä löytyy kokemusta voittamisesta niin pelaajilta kuin valmennuksestakin. Vilppaaltakin tuota kokemusta löytyy varsinkin pelaajilta ja saihan valmentajakin viime vuonna hyvää oppia siitä miten finaalisarja voidaan hävitä yhteen koriin loppusummerin soidessa. Eli muuta ei ole vielä menetetty kuin kaksi kotietua ja ne on kyllä mahdollista kääntää seuraavassa pelissä. Eiköhän meillä Salossa tänäkin vuonna juhlita ainakin yhtä Suomen mestaruutta.

Uusi kevät

Kaksi kovin erilaista talvea on minun osaltani kulunut siitä kun viimeksi tänne kirjoittelin. Ensimmäinen niistä kului opetetellessa elämään pitkien ulkomailla vietettyjen ajanjaksojen jälkeen pelkästään kotimaisemissa. Kun olin sitä edellisen talven viettänyt kokonaan Espanjassa, pikkaisen jopa jännitti tulevan talven kylmyys. No, lopultahan tuo talvi oli kokonaisuudessaan hyvin leuto. Vuodenvaihteen tienoilla oli parin viikon pakkasjakso, mutta muuten saatiin näillä kulmilla viettää hyvin, jos ei nyt kesäisiä, niin ainakin poikkeuksellisen lämpimiä talvisäitä. Heti syksyllä alkoi ensin harrastuksen omainen halonhakkuu mutta talven edetessä se muuttui hyvin tavoitteelliseksi polttopuu urakaksi, joka jatkui pitkälle kevääseen, melkeinpä kesään asti. Siinä puita halkoessani sain sivusilmällä vahtia myös tyttäreni lapsia vanhempien ollessa päivätöissään. Eipähän noissa toki paljoa vahtimista ollut mutta se toi kuitenkin elämään aivan uuden ulottuvuuden, kun siinä samalla pääsin aloittelemaan uudestaan koulunkäyntiä kakkosluokan läksyjen muodossa. Eihän siinä muuten kauheasti tekemistä ollut, mutta se antoi hyvin mielenkiintoisen näkökulman nykyisiin opetusmetodeihin. Nyt kun vuotta myöhemmin olen päässyt paneutumaan myös kolmosluokan läksyihin, täytyy todeta että vaikka menetelmät ovat kovasti vuosien varrella muuttuneet, eivät opittavat asiat kuitenkaan kovinkaan paljoa.. Painotukset oppimisessa kyllä.

Toinen talvi kotisuomessa alkoi selkeällä suunnitelmalla siitä, miten aloittaisin säännöllisen kuntoilun pyöräilemällä tyttären pojan koulumatkoilla hänen seuranaan. Vaikka aina olen jossain määrin harrastanut liikuntaa, en muista vuosiin liikkuneeni noin säännöllisesti. En myöskään vuosiin muista vastailleeni kysymyksiin elämän kaikilta kulmilta, joita vain uteliaana elämää opiskeleva kolmasluokkalainen voi tehdä siinä yhdessä päivittäin pyöräillessämme. Kun tähän liittyi vielä päivittäin läksyjen seuraaminen, tuntui tietokylpy ajoittain melko kattavalta. Kyllä tuon ikäisen tiedon tarve tuntuu olevan täysin kyltymätöntä. Mielenkiintoista noissa päivittäisissä läksyissä oli, että niitä kolmannella luokalla tuntui olevan paljon vähemmän kuin toisella luokalla. Johtuuko sitten uudesta opettajasta vai opintosuunnitelmasta, mutta muutos oli merkittävä ja on ollut sitä kevääseen asti.

Marraskuuhun asti kuluivat päivämme hyvin pitkälle tuon kaavan mukaan, mutta silloin satanut ensilumi muutti osaltani tilanteen kertaheitolla aivan uudenlaiseksi. Kesäkengillä tasaisella nurmikolla, parin sentin lumikerros yllätti minut ja kaaduin, taitoin nilkkani kävelykelvottomaksi ja alkoi monen kuukauden turhauttava liikkumattomuus. Ainoa tapa liikkua muulla kuin autolla oli muutama joulu sitten lahjaksi saamani potkukelkka. Ilman sitä en olisi pystynyt enkä uskaltanut poistua kotipihalta. Kun myös kolmasluokkalaisen koulumatkat aika pian kaatumiseni jälkeen alkoivat tapahtua autolla, tunsimme molemmat jonkin asteista turhautumista tilanteeseen. Ehkä tässä suhteessa oli hyvä. että talvi oli, jos ei nyt kauhean luminen, niin ainakin moniin viime vuosiin verrattuna kylmä ja siinä mielessä tuo autolla kulkeminen oli perusteltua. Nyt me kuitenkin odottelemme molemmat kiihkeästi alkavia kesäkelejä ja siirtymistä taas pyöräilyyn. Itse olen jo muutamaan otteeeen päässyt kunnollisille kävelylenkeille ilman pahempia kipuja nilkassa.

On kulunut puolitoista vuotta siitä kun viimeksi olen päivittänyt tätä blogiani. Kun ei enää ollut kirjoitettavaa omista kokemuksista urheilussa ja valmennuksessa, eikä toisaalta tullut uusia kokemuksia ulkomailla liikkumisesta, tuntui vähän turhauttavalta tänne mitään kirjoittaa. Olen kuitenkin huomannut että useat lukijani ovat uskollisesti blogissani vierailleet ja olen nyt alkanut tuntea jopa pientä syyllisyyttä siitä, että en ole teille mitään uutta tarjonnut. Ei vaan ole tuntunut olevan mitään kirjoitettavaa. Kun nyt olen asiaa miettinyt, niin taitaahan sitä kuitenkin kaikenlaista mielenkiintoista seurattavaa ja raportoitavaa meidän kaikkien ympärillä tapahtua ja saahan sitä kai asioista olla jotain mieltäkin. Oli sitten oikeassa tai väärässä. Yllättäen olen myös huomannut blogiini ilmestyneen mainoksia, eli kaippa niidenkin takia pitää jotain kirjoiteltavaa keksiä. Toivottavasti te myös muistatte klikkailla sivuni mainoksia, sillä ihan sen takiahan ne täällä ovat että niistä jotain irformaatiota saatte.