Terva Enska

Olen vuosien ja erinäisten reissujen aikana törmännyt moninaisiin mielenkiintoisiin ihmisiin. Täällä Malagan Churrianassa, kun nyt kohta kuukauden olen täällä oleskellut, on seinänaapurinani asustellut yksi kaikkein mielenkiintoisimmista. Yleensä mielenkiintoiset ja toisinaan tärkeiksikin osoittautuneet uudet tuttavuudet ovat jotenkin liittyneet urheiluun ja sen myötä valmennukseen. On ollut tässä nykytilanteessa antoisaa tutustua ihmiseen joka ei taida tietää urheilusta mitään, tai ei ainakaan väitä siitä mitään tietävänsä. Hänellä tuntuu kyllä olevan kosketuspintaa moniin elämän alueisiin ja hänen mielipiteensä monista asioista ovat jämäkän varmoja. Kun hän jotain sanoo, se on sitten siinä. Ei siitä sen enempää tarvitse keskustella. Oli hänen mielipiteensä muiden mielestä oikea tai väärä, ei hän alistu väittelemään asiasta josta on oman mielipiteensä luonut. Ja hyvä niin. Osaa hän toki kuunnella muitakin eikä aliarvioi muiden mielipiteitä ja hyväksyy kyllä saamansa uudenlaisen tiedon jos katsoo sen aiheelliseksi

Hän on Terva Enska, joka asustelee talvet täällä Churrianossa ja polttelee kesät tervaa Inarin korvessa ja on vannoutunut mersumies. Hän ajelee muutama viikko sitten täältä ostamallaan mersulla ja käy pari kertaa viikossa hoitelemassa ostoksensa paperiasioita kuntoon Malagan poliisiasemalla. Se vain ei tahdo millään onnistua kun hän tuntuu törmäävän kahteen pikkuasiaan, espanjalaiseen byrokratiaan ja omaan jossain määrin vajaaseen kielitaitoonsa. Enska nimittäin hoitaa asioitaan pelkästään suomen kielellä. Käyttää hän todella tiukoissa paikoissa toki apunaan minun valmentaja englantiani mutta niin kuin tiedetään, ei sekään kovin pitkälle tässä maassa riitä.

Enska on juttumiehiä, vaikka kai pohjimmiltaan lienee jonkin asteinen erakko. Hän viettää aikaansa mielellään omassa huoneessaan tai ajelee mersullaan ympäri kyliä. Niin hän kai tekee Inarissakin silloin kun tervanpoltoltaan joutaa. Me olemme tutustuneet lähes päivittäisillä kahvireissuillamme milloin mihinkin suuntaan. Juttelemme kahvikupin ääressä milloin mitäkin, pääasiassa ei juuri mitään kovin tärkeää. Kummallekin on luotu puhumisen lahja, ei niinkään kuuntelemisen mutta kyllä me jo näinä viikkoina olemme toisistamme jotain selvää saaneet. Luultavasti minua tuossa miehessä kiinnostaa juuri tuo tietty erakoituminen ja sitten toisaalta tilanteen osuessa kohdilleen, suuri seurallisuus. Vaikken itse itseäni varsinaiseksi erakoksi luonnehdikaan, olen kyllä elämäni varrella etsinyt ja saanut paljon voimaa elämääni kotini lähimetsästä. Kyllä minäkin olen osannut kannon päällä istumisen ja siinä suurien ajatusten synnyttämisen.

Enska tuntuu menneiden talvien aikana luoneen itselleen aikamoisen fanilauman tuolla Fuengirolan suomalaiskortteleissa. Tähän johtopäätökseen ei voi olla tulematta kun näkee joka toisen vastaantulijan häntä tervehtivän ja varsinkin naispuoliset tuntuvat hänestä erityisesti pitävän. Eipä siis ihme, että lähes jokaisella reissulla joku nuorempi tai vanhempi tyttönen käy häntä ohimennen puristelemassa jos ei oikein kunnolla halaamassa. Eikä toden totta Enska siitä tunnu pahastuvan. Kyllä kai se on tuo Lapin metsien patinoima ahavoituminen joka on tässä kohdin tehnyt tehtävänsä. Kuvaavaa hänen charmilleen lienee että eräänä iltana jopa navigaattorin naisääni ohjasi meidät yksityisen portin taakse.

Niin lumoava ja mielenkiintoinen hahmo kuin Enska onkin, ei hänestä kauheasti muutaman viikon tutustumisen jälkeen pysty kertomaan, koska vaikka ei varsinainen lappalainen olekaan, ei hän kauhean syvällisesti asioistaan kerro. Sen toki tiedän että hän on hankkinut insinöörin paperit yli viisikymppisenä ehkä vain sen takia että häntä suunnattomasti kiinnostavat kaikki laitteet, jotka moottorin voimalla liikkuvat edes lyhyenkin matkan. Sitä en tiedä onko tuosta koulutuksesta ollut mitään hyötyä sillä kyllä hän varmasti nuo asiat on oppinut käytännössä jo vuosia sitten.

Yle on tehnyt muutama vuosi sitten dokumentin hänestä ja jos jotakuta kiinnostaa sen katsominen sen löytää parhaiten googlettamalla haun Terva Enska.