Kevättä

13.3.2012

Kevät tekee tuloaan, vaikka tänään riehuva kevätmyrsky yrittääkin täydentää talvisen Tapani myrskyn tuhot tuivertaessaan silloin kallistuneita pihapuita. Toivottavasti silloin vielä pystyyn jääneet kestävät tämänpäiväiset koettelemukset. Aurinko yrittää välillä pilkistellä pilvien raosta ja vaikka ilma onkin hyytävän kylmää, antavat räystäiltä tippuvat vesinorot jo toivoa tulevasta keväästä ja kesästä.
Urheilussa, josta näissä blogeissani tulen enimmäkseen kirjoittelemaan, on kevät aina kovan työnteon ja suuren odotuksen aikaa. Niin nytkin. Takana on työntäyteinen ja onnistunut talvi joka nyt pitäisi osata hyödyntää menestykseksi ensi kesänä. Työ jatkuu vielä muutamia viikkoja kotimaisemissa, Kupittaan hallissa ja parissakin eri punttisalissa. Huhtikuun puolenvälin tietämissä suunnataan taas Espanjan aurinkoon. Tällä kertaa ei kuitenkaan tuttuihin aurinkorannikon maisemiin vaan vähän pohjoisemmaksi Benidormiin. Minulle itselleni se on muutaman vuoden takaa tuttu kaupunki kolmelta eri leiriltä, muulle porukalle uusi ja tuntematon.
Kulunut talvi on tehty töitä varsin paljon kokoonpanoltaan muuttuneessa harjoitusryhmässä. Heikki päätti viime kesän jälkeen lopettaa ohjelmoidun harjoittelun ja jätti näin ryhmäämme erinomaisen suuren aukon. Viivi on tietysti edelleen mukana ja hän on kasvanut talven aikana aivan uudenlaisiin mittoihin niin urheilijana kuin ihmisenäkin. Tämä siitä huolimatta, että hänellä ei ole enää vakituista päivittäistä harjoituskaveria, tai ehkä juuri siksi. Hän on kuitenkin saanut ympärilleen varsin kovan ja kokeneen tukiryhmän kun syksyllä joukkoomme liittyi mestarihyppääjä vuosien takaa, Susanne Sundkvist. Susse on seurannut Viivin harjoituksia pari kertaa viikossa ja osoittautunut erittäin kovaksi ja vaativaksi valmentajaksi, jos toki joskus kokemattomuus paistaa vähän liiallisena innokkuutena ja kiireenä, mutta varsin hyvää työtä hän on tehnyt. Erityisesti henkisellä puolella. Tällä koostumuksella on päästy siihen, että lähes kaikissa iltapäiväharjoituksissa on valmentaja paikalla ja kun vielä aamuharjoituksiinkin on saatu tarvittaessa apua urheilulukion valmentajilta, on kokonaisuus saatu varsin onnistuneeksi.
Tätä kokonaisuutta on täyderntänyt omalla olemuksellaan toinen vanha mestari, Minna Vehmasto. Hän on aika ajoin ollut mukanamme omien tyttäriensä kanssa ja antanut siinä sivussa Viiville henkistä tukea ja pieniä vinkkejä huippu-urheilijan elämästä omalla itseään esiin tuomattomalla tavalla ja olemuksella. Ei voi kuin arvailla, mitä näiden kahden entisen huippu-urheilijan läsnäolo ja tuki nuorelle urheilijalle voikaan merkitä silloin kun pyritään entistä kovempiin suorituksiin. Kun vielä on voitu huomata, että meneillään olevien ylioppilaskirjoituksienkaan ensimmäinen vaihe ei mitenkään tunnu vaikuttavan Viivin harjoitteluun, voidaan vain arvailla mitä kesä tuo tullessaan.
Ryhmään on kuulunut parin edellisvuoden tapaan Sofia, pitkä tyttö Pieksämäeltä, joka opiskelupaikkakunnaltaan Lahdesta silloin tällöin piipahtaaTurkuun harjoittelemaan ja onpa hän jo pari kertaa uskaltautunut kilpailemaankin. Ei vielä millään hirmutuloksilla, mutta kuitenkin osoittaen oppineensa lajitekniikan alkeita. Ominaisuuksiahan hänellä on ollut kaiken aikaa. Syksyllä mukaan tekniikka ja punttiharjoituksiin parina kertana viikossa tuli myös Hilla Herttuainen, jota päivittäisessä harjoittelussa opastaa isä Seppo. Vuodenvaihteen jälkeen on vielä ottelija Sari Mäkilammi osallistunut ajoittain harjoituksiimme ja tuonut näin lisää naisenergiaa joukkoomme, eli kovin on naisvoittoinen tämä harjoitusryhmäni nykyään.