Maanjäristys

Tänä aamuna muutama minuutti vaille kuusi paikallista aikaa heräsin. Se on minulle poikkeuksellinen aika mutta tunsin kuinka sänkyni heilui ja tärisi, ikkunat helisivät ja alas laskettu metallinen kaihdin piti outoa kolinaa. Sytytin valon ja nousin tunteakseni kuinka lattia allani huojui. Itseasiassa koko talo teki samoin. Oikeastaan kaikki huoneessani tuntui olevan liikkeessä. Hetken ihmettelin tapahtunutta ja tajusin olevani keskellä maanjäristystä. Tai en keskellä, niin kuin myöhemmin selvisi mutta reilun sadan kilometrin päässä Välimerellä sijaitsevan mullistuksen vaikutusalueella. Tuota heilumista kesti mielestäni ikuisuuden, todellisuudessa vajaa kymmenen minuuttia, välillä voimistuen, välillä heiketen. En tuntenut pelkoa, pakokauhusta puhumattakaan mutta mieleen tuli kyllä mahdollisuus että voisiko tapahtua jotain todella pahaa, koska onhan täällä muutamia vuosia sitten tapahtunut järistys jossa jopa taloja sortui. Silloin toki vähän pohjoisempana Murciassa. Silloin olin itse Benidormissa eli vain noin sata kilometriä pohjoisempana, enkä silloin mitenkään havainnut tapahtunutta. Heiluminen lakkasi aikanaan ja kun menin parvekkeelle, päättelin ulkona liikkuvien ihmisten kovaäänisestä keskustelusta että jotain poikkeuksellista oli tapahtunut ja hetken kuluttua näin kaduilla useita poliisiautoja tarkastelemassa tilannetta. Onneksi ilmeisesti mitään vahinkoja ei täällä ollut tapahtunut. Myöhemmin selvisi että Afrikan puolella Melillassa oli talojen seiniä halkeilut mutta kovin vakavia vaurioita ihmisuhreista puhumattakaan ei ollut syntynyt. Vajaan tunnin kuluttua alkoi sama uudelleen jälkijäristyksenä mutta onneksi paljon vaimeampana ja sen jälkeen tilanne on ollut vakaa ja rauhallinen.

Vaikka ei mitään vakavampaa tapahtunut, on mielessäni tämän päivän aikana moneen otteeseen pyörinyt ajatus siitä pelosta, pakokauhusta ja tuskasta, jota ovat kokeneet miljoonat ihmiset eri puolilla maailmaa vastaavissa mutta paljon pahemmissa myllerryksissä. Tämä järistys oli voimakkuudeltaan 6,1 Richterin asteikolla, eli kohtuullisen kova mutta ei kuitenkaan tuhoisan kova ja ilmeisesti talot täällä on kuitenkin rakennettu kestämään tällaisia voimia. Voin kyllä kuvitella tämän jälkeen, miltä tuntuu paikoissa joissa talot sortuvat ihmisten päälle, maantiet katkeavat ja kaikki toiminta pysähtyy ja jossa kaukaisimpiin kyliin ei päästä pelastustoimiin päiväkausiin. En todellakaan haluaisi olla tapahtumien keskipisteessä silloin kun jotain tuollaista tapahtuu, vaikka en tuskin tämänaamuisen perusteella edelleenkään pysty edes kuvittelemaan sellaista todellisuutta.

Muistan Thaimaan suuren tsunamin ajoilta kun kirjoitettiin eläinten paenneen sisämaahan ennen varsinaisen aallon tuloa. Tuo palasi mieleeni kun kuuntelin pian järistyksen jälkeen naapuripuistossa vapaana liikkuvien kukkojen kovaa aamukiekumista. Ehkä se oli ihan normaalia. En osaa sanoa kun en yleensä siihen aikaan aamusta ole niiden metelöintiä ollut kuuntelemassa vaikka tiedän toki kukkojen yleensäkin niin aamuisin tekevän. Tulipa kuitenkin tuossa tilanteessa mieleeni jopa mahdollinen jonkin asteinen tsunami, jota ei sitten kuitenkaan tullut. Onneksi, vaikka täällä asutus nousee nopeasti rannasta poispäin siirryttäessä eli toteutuessaankaan se ei olisi kovin suurta tuhoa pystynyt aiheuttamaan. Ehkä huvivenesataman muutama kymmen miljoonajahtia olisi kokenut kovia.

Nyt on jo iltapäivä, aurinko paistaa ja kaikki on muutenkin hyvin ja hyvässä järjestyksessä. Monenlaisia asioita olen elämäni varrella kokenut ja tämänkin pääsin vielä kokemaan. En osaa sanoa olenko tästä kokemuksesta kovinkaan kiitollinen mutta yhtenä uutena ja erilaisena tapahtumana se matkani varrelle kuitenkin ilmestyi. Ja täysin varoittamatta niin kuin monilla asioilla on tapana.