Viivi

Viivi Voutilainen on 21 vuotias korkeushyppääjä ja fysiikan opiskelija. Alun perin hän on lähtöisin Raisiosta mutta on reilun vuoden asunut ja opiskellut Turussa sen minkä on urheilemiseltaan ehtinyt. Olen valmentanut häntä viimeiset seitsemän vuotta ja tänä aikana hänen tuloksensa ovat parantuneet alun reilun 160 tasolta tänään tehtyyn uuteen ennätykseen 180. Nyt aletaan olla pikkuhiljaa siinä vaiheessa että häntä voidaan jo kutsua oikeaksi korkeushyppääjäksi. Ei toki vielä maailman eikä eurooppalaisenkaan mittapuun mukaan mutta kotimaassa hän alkaa olla jo kohtuullisen lähellä aivan terävintä kärkeä. Tästä kertovat parhaiten viikko sitten saavutettu Kalevan kisojen viides ja tänään valloitettu 22-vuotiaiden sm pronssi. Molemmat lisäksi omilla ennätystuloksilla 179 ja 180.

Viivi on nuori nainen, joka on asettanut urheilulliset tavoitteensa kaiken aikaa korkealle ja on ollut myös valmis panostamaan uraansa. Hän käytti lukion käymiseen aikaa neljä vuotta siitä huolimatta että opiskelu on ollut hänelle aina äärimmäisen helppoa ja ajoittain noin hitaalla etenemisvauhdilla jopa turhauttavaa. Tämä mahdollisti kuitenkin hänelle harjoittelun tehokkaasti koulupäivien aikana ja antoi myös mahdollisuuden melko runsaaseen leireilyyn niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Tämä kaikki on antanut minulle valmentajana mahdollisuuden toteuttaa hänen kanssaan, ehkä enemmän kuin kenenkään muun kanssa koskaan aikaisemmin, melko rauhallista etenemistä harjoittelussa ja lajin teknisiin saloihin paneutumisessa. Onhan tämä maltillinen eteneminen tietysti joissakin sivusta seuraajissa aiheuttanut myös ajatuksia urheilijasta josta ei koskaan tule oikein mitään.

Vuosi sitten Viivi koki elämässään suuria mullistuksia. Ensin hän muutti keväällä asumaan omaan pieneen yksiöönsä Turkuun, aloitti syksyllä fysiikan opiskelut Turun yliopistossa ja koki siinä välissä ehkä kaikkein suurimman mullistuksen kun kuuli lähes varoittamatta minun muuttavan talveksi Espanjaan. Koska tuo muuttopäätökseni oli tehtävä hyvin nopeasti, aiheuttivat sen aiheuttamat muutokset valmennukseen melko moninaisia ja ristiriitaisiakin tunteita niin hänelle itselleen kuin muillekin asianosaisille. Kun takana kuitenkin oli jo edellisenä vuotena kaksi melko pitkää ulkomailla vietettyä harjoitusjaksoa, päätti hän heittäytyä mukaan leikkiin ja siirsi matkalaukullisen harjoitusvarusteita Espanjan asuntooni. Siellä hän niitä säilytti koko talven vaikka välillä kävikin hoitamassa opiskelujaan kotimaassa. Talven aikana Viivi oli luonani viidessä jaksossa yhteensä noin kolme ja puoli kuukautta. Harjoittelu sujui koko ajan erinomaisesti suomalaisen kesän kaltaisissa olosuhteissa keskitalvella ja keväällä ajoittain jopa kuuman auringon polttamissa helteissä. Suurin ongelma nuorelle naiselle oli varmasti paikallinen hiljainen sosiaalinen elämä ja sen suoranainen puuttuminen. Virikkeitä harjoittelun ulkopuolella ei juurikaan ollut mutta harjoittelu oli tehokasta ja palautuminen erinomaista. Saipa hän auringossa harjoittelusta palautuessaan hankittua jopa ennennäkemättömän rusketuksenkin.

Kaikki meni hyvin kesäkuun alkuun ja kotimaisen kilpailukauden alkamiseen asti. Silloin alkoivat kesäkuun kylmät ja sateet. Alkoivat myös tämän kesän tyypilliset satojen kilometrien kilpailumatkat. Tähän yhtälöön ei huippukuntoon trimmattu kroppa halunnut millään sopeutua. Vaikka me molemmat varsin hyvin tiesimme kunnon olevan erinomaisen, tuloksia ei alkanut millään tulla. Ei voi väittää etteikö lievää suurempi turhautuminen olisi useaan otteeseen ollut lähellä meillä molemmilla. Asiantilaan ei auttanut lepo eikä harjoittelu eikä aina sekään että lämmön hetkittäin noustessa tulokset edes pikkaisen paranivat. Onneksi alkoivat heinäkuun helteet ja koko talven lämpöön tottunut elimistö alkoi palautua normaaliin tilaansa ja parissa viikossa tulokset nousivat sille tasolle joka nyt kahtena viikonloppuna on tuottanut omat ennätykset ja palauttanut uskon siihen että tämäntyyppisellä toiminnalla ja harjoittelulla voidaan tulevaisuudessa odotella jotain sellaista mistä nyt on saatu vasta kalpea aavistus. Kaiken lisäksi myös opiskelu eteni talven aikana vähintään kohtuullisesti vaikka havaintojeni mukaan siihen panostaminen oli melko kyseenalaista. Edessä on vielä pari kilpailua tämän kesän aikana ja sitten alkaa taas tulevien harjoituskuvioiden suunnittelu. Toteuttamistapa on kuitenkin vielä pikkaisen auki ja ehkä tänä syksynä on kuunneltava vähän myös urheilijan itsensä mielipidettä kun se vuosi sitten ei ollut mahdollista.

Tähän loppuun sopii varsin hyvin yksi mieliajatelmistani: Kun asioita tekee riittävän hyvin ja riittävän paljon, kunto tulee ennemmin tai myöhemmin. Ja se tulee vääjäämättä.