Sain muutama viikko sitten kirjeen Trafilta. Aihe oli ajokorttini uusiminen ja ohjeet asian hoitamiseksi. Tietävät siis siellä että kohta taas vanhenen. Tänään kaivoin tuon kirjeen esille toimenpiteitä varten. Ensin hankkimaan lääkärintodistusta paikallisesta terveyskeskuksesta mutta eipä sellaista enää ole. Tai onnhan se mutta ei puhelinluettelossa kun ei ole koko kuntaakaan. Siis etsimään puhelinluettelosta Salon kaupungin numeroita ja sieltähän se lopulta löytyy ja vastauksenkin saan. Automaatilta. Se pyytää nimeni, asiani ja puhelinnumeroni ja lupaa soittaa minulle välittömästi. Hölmistyneenä annan kysytyt tiedot, suljen puhelimen ja jään hämmentyneenä odottamaan. Ja kuinka ollakaan, vastaussoitto tulee lähes välittömästi ja soittaja on ihan oikea ihminen, ei samainen automaatti vaikka ääni kuullostaakin kovasti samalta. Asiani hoituu ja saan ajan lääkärille kahden viikon kuluttua. Kun vähän protestoin pitkää aikaa, löytyy yllättäen yksi aika edelliseltä päivältä mutta ehdottomasti ei enää sen lähempää. Nyt en ole sairas mutta entä jos olisin. Ehtisin kuolla tuossa ajassa useammankin kerran ja sëuraava tarvitsija saisi aikansa edes vähän nopeammin. Silloin kun olimme itsenäinen kunta, pääsi lääkärille tuohon samaiseen terveyskeskukseen jos ei tänään, niin viimeistään huomenna. Meitä oli silloin noin 1700 kuntalaista ja yksi lääkäri ehti hoitaa meidät loistavasti. Nyt olemme palanen 55000 asukkaan kaupunkia ja nopealla laskutoimituksella voi tehdä johtopäätöksen että saamme hoitoa suhteellisesti ottaen paljon nopeammin kuin itsenäisiä ollessamme. Jos tuo suhteellisuus toimisi juuri niinkuin se lasketaan, en ehtisi saada lääkärintodistustani korttini vanhenemiseen mennessä. Onneksi meille kuitenkin on järjestetty hieno terveyskeskussysteemi ja niinpä kaikki tulee päättymään onnellisesti vaikkakin aivan liian hitaasti.
Kun lääkärintodistuksen hankkiminen oli saatu järjestykseen, päätin samantien ottaa yhteyttä poliisin lupatoimistoon, jos vaikka sinnekin olisi jono. Taas Salon kaupungin sivuille, mutta sielläpä ei olekaan poliisia, vaan sitä pitää etsiä Turusta. Siis kyllähän se on mutta numeroa ei noin vaan annetakaan ja kun se lopulta löytyy, kehotetaan aika asian hoitamiseksi varaamaan netissä josta saisin ajan vaikka huomiseksi. Se ei taas minulle käy koska lääkärintodistuksen takia tarvitsen ajan kahden viikon päähän. Nyt alkaa lähes veikkausta muistuttava arpominen ajan valitsemiseksi ja lopulta ruudulle ilmestyy täsmälleen haluamani tapaamisaika. Paikka lienee se sama jossa aikaisemmin käytiin jonottamassa ilman jonotusta. Kun tuo varaamani aika ja varsinkin aika siitä korttini vanhenemiseen jää pikkaisen minua arveluttamaan, lähden uudestaan etsimään lupakonttorin numeroa. Nyt netistä enkä puhelinluettolosta niinkuin aikaisemmin ja kuinka ollakaan sellainen löytyy ja sieltä saan vastauksen jopa oikealta ihmiseltä, en automaatilta. Hetken siinä ihmettelemme miksen voi tulla jo vaikka tänään ilman ajanvarausta kun heillä ei nyt satu mitään tärkeämpääkään tekemistä olevan mutta enhän minä voi kun ei edelleenkään ole sitä lääkärintodistusta. Eikä kahta valokuvaa. Mitenkähän niiden kanssa mahtaakaan käydä kun olen tottunut menemään passikuvaan tuosta vaan, ovesta sisään ja kameran eteen. Nyt pitänee vielä selvittää tämäkin asia, koska ei kai nykyään enää oteta kuvia filmille niinkuin ennen, tai pakko kai niitä on tavalla tai toisella edelleen ottaa koska kyllä korttini sellaisen joka tapauksessa tarvitsee. Tai sitten pitää ottaa selfie.
Mitä tästä kaikesta opinkaan. Enpä juuri muuta kuin sen että maailma on aika nopeasti muuttunut. Jäin taas kerran ihmettelemään sitä että vaikka minulla on puhelin, niin mihin sitä oikeastaan tarvitsen kun jos et ole kaverini sosiaalisessa mediassa, numerosi löytäminen on vähintäänkin vaikeaa ja jopa kohtalaisen kallista. Tai jos löydän numeron, ei siihen kukaan vastaa vaan haluaa soittaa minulle tai haluaa kuitenkin ajan säästämiseksi ja ajatusteni sekoittamiseksi että hoidankin asiani netissä. Onneksi olen aikoinaan ollut sen verran aikaani seuraava kansalainen että olen auttavasti opetellut tietokoneen käytön ja pystyn jossain määrin edelleen hoitamaan asioitani. Entäpä jos en olisi. Loppuisiko ajokorttini voimassaolo marraskuun alkupäivinä ja joutuisinko siirtymään julkiseen liikenteeseen. Niihinkään ei tosin enää lippuja saa juurikaan muuten kuin elektronisesti. Terveyden huollossa taitaa olla edessä paluu aikaan sauna, terva ja viina. Tai sitten kuolema.
