Puoli vuotta oleskelua täällä Espanjan Els Pallaresoksessa alkaa olla kohta takana ja reilu kuukausi vielä edessä. Aika on kulunut rattoisasti niin urheilijoiden kuin oman perheen vierailujen aikana. Yksin olen ollut vain muutaman lyhyen jakson ja tammi- helmikuun vaihteessa yhden kolmiviikkoisen. Pääasiallisena seuralaisenani täällä on ollut Viivi, joka jo tähän mennessä on viettänyt täällä neljä eripituista jaksoa ja tulee vielä ensiviikolla viimeiselle reilulle kolmiviikkoiselle leirilleen. Sen jälkeen hän onkin oleskellut täällä yhteensä yli kolme kuukautta. Se on ollut aikamoinen ajallinen panostus urheiluun opiskelun kustannuksella ja toivoisi todellakin sen tuottavan tulevaisuudessa myös näkyvää tulosta. Parhaillaan paikalla on Valtteri siskonsa Ilonan kanssa. Valtteri suuntasi tänne heti ylioppilaskirjoitusten päätyttyä ja palaa Suomeen vasta huhtikuun lopulla, eli viettää täällä reilun kuukauden. Ilona puolestaan suuntaan kahden ja puolen viikon oleskelun jälkeen ensi torstaina Alicanten seuduille jatkamaan harjoitteluaan oman valmentajansa johdolla.
Tästä eri paikoissa leireilystä tulikin mieleeni kerrata vähän paikkoja joissa olen itse vuosien varrella täällä Espanjassa leireillyt. Koko tämä ruljanssi alkoi aikoinaan Madridista, jossa sain ensimmäiset leirikokemukseni harjoitusolosuhteiltaan loisteliaassa harjoituskeskuksessa. Eihän siitä silloin tuollaista nimeä käytetty, vaan se oli kait paikallisen yliopiston liikuntapaikkojen keskittymä jossa oli pienien etäisyyksien päässä kaikki mitä harjoitteluun tarvittiin. Asumisolosuhteet eivät toki olleet kovinkaan kummoiset. Lähinnä voidaan niitä kuvailla vaatimattomiksi mutta kyllä siellä jokainen sai yönsä nukuttua ja ruokaakin löytyi. Väliin on mahtunut leireilyä niin Italian Formiassa, Portugalissa parissakin kohteessa ja jossain vaiheessa päädyttiin jopa Kalifornian aurinkoon, kuten myös Kyproksen Limassoliin.
Kaikkein tutummiksi ovat tulleet nämä Espanjan Välimeren rannikon leirikohteet ja Kanarian saarilla lähinnä Playa del Inglesin alue, jossa on yleensä harjoiteltu joulu- tammikuussa upealla hiekkarannalla, Maspalomasin nyt jo vähän kovettuneella Mondolla ja Vecindariossa jossa vastaanotto suomalaisurheilijalle lienee ystävällisintä mitä missään olen kokenut. Harvassa paikassa on suorituspaikalla juotu kenttähenkilökunnan sinne kantamat kahvit mutta tuolla kentällä sitä tehtiin lähes joka päivä.
Eniten olen, niin kuin moni muukin, viettänyt aikaa Malagan seudulla, jossa on kenttiä Fuengirolassa, Benalmadenassa ja Torremolinoksessa. Malagastakin löytyy pari erittäin hyvää kenttää mutta niillä en juurikaan ole käynyt muuta kuin paikat katsomassa. Fuengirolassa on kaksikin kenttää, Elola kaupungissa ja Hippodromin kenttä Mijaksen puolella. Se on melko uusi ja oli valmistuessaan myös yksi loistavimmista kentistä lukuisine hyppy ja heittopaikkoineen ja sehän on pyhitetty pelkästään yleisurheilulle ja siellä on aina saanut heittää myös pitkiä heittoja moukarista lähtien. Tämän kentän ongelma on pikkaisen vaikea byrokratia kun maksut pitää käydä hoitamassa vähän hankalassa paikassa sijaitsevassa Mijaksen urheilutoimistossa ja maksettaessa pitää tarkalleen tietää pitkäksi ajaksi etukäteen käyttöajat ja käyttäjien määrä. Tämä onkin aiheuttanut sen että valitettavan monet menevät kentälle maksamatta ja sen takia suomalaisilla on kentällä vähän huono maine eikä neuvotteluvaraa esimerkiksi kentällä olevan punttisalin käyttöajoista juurikaan ole.
Benalmadenassa on hyvä, joskin jo melko vanha kenttä kaikkine palveluineen ja maksut voi hoitaa kentälle mennessä päivittäin. Kenttä on jonkin verran kulunut mutta välineitä on käytettävissä kohtuullisesti ja ne saa pyydettäessä. Erittäin hyvää nurmikkoa saa käyttää silloin kun sitä ei käytetä jalkapalloon. Viereisen Torremolinoksen kenttä on paljon uudempi mutta jostain syystä sen hoito on melko pahasti laiminlyöty. Sääli, sillä tämäkin oli vuosituhannen vaihteessa paljon käytetty harjoituspaikka eikä vähiten aivan vieressä sijaitsevan hyvän punttisalin ansiosta. Viimeksi siellä käydessäni ei siellä ollut mitään mahdollisuuksia hypätä korkeutta tai seivästä, kaikkea muuta kyllä pystyi kohtalaisen hyvin tekemään mutta esimerkiksi aitoja ei silmiini osunut.
Nämä paikat siis sijaitsevat Malagasta etelään mutta kun mennään noin 50 kilometriä pohjoiseen, löytyy sieltä pieni sympaattinen Nerjan kaupunki josta löytyy myös hyvä ja toimiva kenttä kaikkine palveluineen. Siellä olin varsinaisella leirillä kymmenisen vuotta sitten ja pari vuotta sitten poiketessani näytti siltä että kaikki siellä toimi edelleen moitteettomasti. SFI:hän on käyttänyt Nerjaa pitkään pääasiallisena leiripaikkanaan ja käsittääkseni he ovat viihtyneet siellä erinomaisesti. Niin toki viihdyimme mekin siellä ollessamme , vaikka asuimmekin naapurikylän pienessä Idyllisessä hotellissa.
Kun lennetään parisataa kilometriä pohjoisemmaksi Alicanteen ja jatketaan sieltä 40 kilometriä Benidormiin löytyy loistava harjoituskeskus. Kenttänä voi käyttää joko kaupungin kenttää kaikkine palveluineen tai enemmän suosiossa olevaa Alfas del Pin kenttää, jota täydentää lähietäisyydellä oleva Albir Garden hotelli, joka tarjoaa nykyään erilaisia harjoituspaketteja täysihoitoineen ja kuljetuksineen ja asumisen taso on todella hyvä. Me olemme parina viime vuotena siellä harjoitelleet, joskin olemme asuneet itse vuokraamassamme asunnossa kaupungin ulkopuolella. Kenttä on hyvä kaikkine varusteineen ja myös ainakin kiekon- ja keihäänheitto ovat mahdollisia. Paikka on erittäin suosittu erityisesti entisen itäblokin urheilijoiden keskuudessa ja siellä voi törmätä samaan aikaan useaankin olympiavoittajaan. Toki siellä ei voi olla törmäämättä myöskään ruotsalaisiin, joita näkyy runsaasti kaikissa mainitsemissani paikoissa.
Viimeisimmät kokemukseni ovat täältä Tarragonasta. Harjoitusmahdollisuudet täällä ovat erinomaiset vaikka alussa törmäsinkin kohtalaisen vahvaan byrokratiaan, eikä sen murtaminen todellakaan ollut helppoa. Täällä olisi ollut mahdollisuus paljon useammankin kuin nyt paikalla olleiden hyödyntää päivisin lähes autiota hyvin varusteltua kenttää ja pariakin hyvää punttisalia, loistavasta kiinteän kimmoisasta hiekkarannasta puhumattakaan. Näin ei kuitenkaan valitettavasti ole käynyt vaikka kustannuksetkin olisivat olleet erittäin kohtuulliset ja kelit ovat pääsääntöisesti olleet suomalaisen kesän tasoa paria pientä kylmempää jaksoa lukuun ottamatta.
