Viimeisiä viedään

Kolmeviikkoinen leiri alkaa kallistua lopuilleen. Kelit ovat olleet hyvät, loppua kohti paranevat, nyt jo melkein mahtavat. Leiriläisten joukko on pikkuhiljaa pienentynyt, mutta vielä jäljellä olevat kaksi urheilijaa jaksavat edelleen painaa kiitettävästi. Pieni kurkkukipu ja flunssan poikanen tosin vaivaa kumpaakin. Se on jostain syystä ollut aiemminkin loppuleirien tavaramerkki. Valmentaja on toki pysynyt terveenä koko kolmiviikkoisen. Lieneekö parempi lääkitys!
Tulevat kaksi viimeistä leiripäivää ovat siinä mielessä tärkeitä, että nyt on tarkoitus mitata onnistumisen taso sentteinä ja metreinä niin korkeus kuin pituussuuntaankin. Eiväthän ne tulokset mitään ratkaisevia ole, mutta kertovat jotain leirin onnistumisesta kuin myös antavat tiettyjä viitteitä tulevaan kesään. Onhan mittanauhaa käytetty pitkin leiriä, eli tulosten suunta on jo melko tarkalleen tiedossa, eikä mikään kuitenkaan ole varmaa ennen kuin päästään kotiin ja alkavaan kilpailukauteen. Usko on kuitenkin nyt vakaa siihen, että ei käy niinkuin viime vuonna. Silloinkin leiri meni hyvin, odotukset olivat korkealla ja kaikki näytti suorastaan loistavalta, mutta kun kilpailukausi alkoi, kaikki meni väärinpäin. Odotettuja tuloksia ei vaan millään tullut, eikä syytä ole vieläkään pystytty selvittämään vaikka asioita on mietitty suuntaan jos toiseenkin. Sellaista urheilu vaan on ja siinä kai sen pohjimmainen viehätys lopulta piilee.
Harjoituskavereina on edelleen nähty suuri joukko puolalaisia ja virolaisia muutamalla venäläisellä höystettynä. Onhan täällä näkynyt lähes kalustoon kaikkialla kuuluvien ruotsalaisten ohella myös pari suomalaisryhmääkin. Paikka on mielestäni edelleen hyvin kilpailukykyinen niin harjoitusolosuhteiltaan kuin majoitustarjonnaltaan ja kenttäkin on pääsääntöisesti pyhitetty yleiurheilijoille. Tänäänkin virolaiset pallon pompottelijat saivat tylyn lähdön nurmikolta viereiselle tekonurmelle. Toki pitää todeta, että virolaiset, toisin kuin Erki Nool aikoinaan, puolalaisista puhumattakaan ovat ottaneet melko hallitsevan, ajoittain lähes agressiivisen asenteen suorituspaikkojen varaamisessa ja käytössä. Jos he ovat tai vaikka ovat vasta tulossa esimerkiksi punttisaliin, ei sinne juurikaan muilla ole asiaa. Eivät he nyt aivan välineitä muiden käsistä pois revi mutta eipä paljon puutukaan ja jos yrität asiasta neuvotella he heittäytyvät lähes kielitaidottomiksi. Eipä tämä kuitenkaan ole meidän harjoitteluamme häirinnyt. Kaikki, mitä pitikin, on tehty.